Rutiinien arvo löytyi puolivahingossa
Kuvan on ottanut turkulainen valokuvaaja Riikka Lamminpää, jonka töitä voit ihastella Instagramista @puutarhuriikka -tililtä

Rutiinien arvo löytyi puolivahingossa

Moikka! Täällä kirjoittelee Wiivi, sanoja rakastava, uuden oppimisesta innostuva digiviestinnän moniosaaja ja puutarhuri. Olen työllistänyt itseni yrittäjänä viime heinäkuusta lähtien, jolloin perustin WK Creative Oy:n. Asun Turussa söpössä kaksikerroksisessa puutaloasunnossa. Tuotan sisältöjä verkkosivuille, someen sekä painotuotteisiin.

Suurin osa työstäni on kirjoittamista, viime aikoina enimmäkseen puutarha-aiheisia artikkeleita ja some -julkaisuja. Viikkoihin mahtuu lisäksi kuvauspäiviä, julkaisujen ajastamista, WKC:n verkkosivujen rakentamista sekä tietysti sisältökokonaisuuksien ideointia ja videopalavereita kollegoiden kanssa. Tämän kevään aikana olen myös ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa some -koulutuksia.

Koska arkeni koostuu suurelta osin näppäimistön naputtelusta, jota voi helposti tehdä kotoa käsin, poikkeustilanne ei muuttanut työskentelyä radikaalisti. Muutama luentokeikka peruuntui, some -koulutukset vaihdettiin etäversioiksi, ja joidenkin sisällöntuotantoprojektien jatko on vaakalaudalla taloudellisten muutosten vuoksi.

Tunnen suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, että töitä on edelleen ollut edes vaihtelevasti. Korona on tuonut tullessaan arkeeni myös yhden positiivisen muutoksen: pakon edessä olen löytänyt rutiinit.

Olen luonteeltani melko vaihtelunhaluinen enkä ole ennen ymmärtänyt säännöllisten rutiinien arvoa yhtä selkeästi. Olen pitänyt joka päivä täysin samanlaisilla kaavoilla rullaavaa arkea tylsänä ja luovuuden tappavana. Koronatilanteen myötä rutiinit tulivat kuitenkin luontevasti osaksi arkea puolivahingossa, ja huomasin konkreettisesti, että ne kannattelevat ja mahdollistavat paljon.

Tämänhetkinen päivärytmini muotoutui maaliskuussa niihin aikoihin, kun koronasta oli tullut Suomessa päivittäinen puheenaihe ja rajoituksia alettiin toteuttamaan. Sosiaalisena tyyppinä tiesin, että olisin ahdistunut maailman kriisistä aivan liikaa yksinään eristyksissä, joten muutin väliaikaisesti äitini ja siskojeni luokse asumaan.

Mahdollinen kuukausien kotioleilu häämötti edessä – samoin muutama iso työprojekti tiukoilla deadlineilla. Koronauutiset ahdistivat, mutta samaan aikaan vaativat työprojektit antoivat onneksi syyn keskittyä välillä muuhun. Kun monet “normaalielämän” rakenteet katosivat, tuli tunne, että on pakko rakentaa jatkuvuutta ja turvaa arkeen. Niinpä kehitimme siskoni kanssa yhteisen arkirytmin.

Meille arkirytmi tarkoittaa heräämistä samaan aikaan joka päivä. Sen jälkeen yhteistä aamiaista ja koiran lenkitystä ennen työpäivän alkua. Lenkillä eli “työmatkalla” käydään läpi kummankin aamupäivän tavoitteet. Ääneen sanominen selkeyttää niitä ja auttaa muodostamaan järkeviä toimintasuunnitelmia. Lenkin jälkeen siirrymme kumpikin omiin huoneisiimme kirjoittamaan, opiskelemaan, palaveeraamaan, mitä milloinkin.

Puolen päivän aikaan jompikumpi huikkaa toiselle, että nyt mennään lounaalle. Läppärit jätetään työpöydille ja lounas syödään yhdessä ja kiireettömästi. Iltapäivällä, pari tuntia lounaan jälkeen, on aika ottaa taas koira mukaan ja kävellä ovesta ulos metsään. Polkuja tallustaessa jutellaan siitä, miten työ- tai opiskelupäivä on mennyt ja mitä viimeisen parin tunnin aikana vielä tehdään. Lenkin jälkeen otetaan loppukiri to do -listojen kanssa, kunnes viiden aikoihin on yhteisesti sovittu työpäivän lopetusaika.

Tämä arki eroaa normaalista arjestani täsmällisesti toistuvien aikataulujen ja tasamittaisten työpäivien lisäksi siinä, että joka ikisen työpäivän aikana tulee käytyä ulkona vähintään muutaman kerran. Aikataulujen jakaminen toisen kanssa ja säännöllinen tavoitteiden läpikäynti yhdessä tsemppaa älyttömän paljon. Paljon töitä yksin kotitoimistossa tehneenä arvostan tätä valtavasti. Tällä hetkellä töitä ei ole liikaa, mutta pärjään. Hyödynnän väheneviltä asiakastöiltä liikenevän ajan omien taitojen ja yrityksen kehittämiseen mutta myös lepoon ja kaikkeen mistä nautin.

Rutiinien lisäksi lempeästä asenteesta ja katseen tietoisesta eteenpäin suuntaamisesta on apua epävarmuuden keskellä. Sitä on turha loputtomiin murehtia, mihin ei voi vaikuttaa.

Vaikutetaan siihen mihin voidaan, omaan toimintaamme. Rakennetaan elämää ja yrityksiämme eteenpäin niillä palikoilla, joita meillä on käytettävissä.

Hurjasti tsemppiä ihan jokaiselle arkeen. Se on ihan ok, jos rutiinit ovat nyt hukassa.

Kevät tulee joka tapauksessa tänäkin vuonna.

Wiivi

P.S. Laita rohkeasti viestiä, jos mielessä on potentiaalinen yhteistyöprojekti, some -koulutus kiinnostaa tai yritykselläsi on käyttöä monipuolisen (puutarhatietämyksellä varustetun) digiosaajan palveluille. Ideoihin tarttuminen ja niiden muotoilu toiminnaksi on se juttu, jolla mennään tästäkin eteenpäin.

Löydät minut Instagramista ja sähköpostilla tavoittaa osoitteesta wiivi@wkc.fi

 

Vastaa