Unelmientoteuttaja haaveilee uudenlaisesta maailmasta
Havis Amandaa ei taideta tänä vappuna lakittaa, mutta hengityssuojaimen hän on saanut.

Unelmientoteuttaja haaveilee uudenlaisesta maailmasta

”Ruuan vaikutuksista ei saa puhua”, ärähti viranomainen tänään.

Mun terveellisiä elintapoja ja omaa ajattelua kannustavat julkaisut ei näy enää somessa seuraajille. Vielä mua ei ole blokattu, mutta näkyvyyttä jo rajoitetaan.

Kalenteriin on myös tullut rakastamaani ”tyhjää tilaa”.

Sitä meiltä kaikilta – myös minulta – on puuttunut tarpeellisesta määrästä. Aivotoiminta vie niin paljon meidän ”energiasta”, ja aivotoiminnan korkean laadun ylläpitämiseksi on tarpeen pitää oikeita pausseja. Oikeita pausseja, mielellään silmät kiinni tai luonnossa ja mahdollisuuksien mukaan paussilla olisi kohdistettava ajatukset vain virtaavaan hengitykseen tai kauniiseen väriin tai vaikka ihan tyhjään olemattomuuteen. Terveyttä tukevassa elämässä ihmisellä on tyhjää tilaa kaikissa elämän osissa: kalenterissa, ajatuksissa, kehossa, kehon ympärillä, suunnitelmien tarkkuuden vastapainona: -ihan kaikkialla. Paussi tekemisestä ei ole sitä, että syöt kiireesti hotkaisten jotain einestä ja juot jotain energiaa nopeasti antavaa tai vilkaiset fb-fiidin ja jatkat työsuorittamisen vuoksi juoksemista sen jälkeen samalla vauhdilla. Paussin jälkeen tunnet olosi eri ihmiseksi, virkistyneeksi, ilahtuneeksi, uudistuneeksi. Sitä antaa paussi – positiivisen tunnekokemuksen.

Nyt kun sitä tyhjää on kalenterissa enemmän kuin aiemmin, kun työt on vähissä. Tavallistakin enemmän mietin sitä mitä haluan kalenteriini, kenen kanssa haluan ylipäätään mitään jatkossa tehdä ja mitä haluan tekemiselläni saada aikaan. Oravanpyörästä hyppäsin pois kohta kolme vuotta sitten, firmallani on minimaaliset kiinteät kulut, lasten-isä-exäni osallistuu osaltaan etäkouluiluun ja arki pyörii muutenkin helposti kotoa käsin ja minimibudjetilla. Mutta mihin haluan tämän johtavan? Millaisen olon haluan tämän paussin jälkeen?

Millaiseen maailmaan haluan lasteni ikäluokan aikuistuvan?

Voisiko mahdollisimman moni tulla tältä paussilta takaisin terveempänä kuin tänne mentiin? Voitaisiinko tämän jälkeen rehellisemmin puhua oikeasti terveellisistä asioista ja niiden kokonaisvaltaisista vaikutuksista? Erilaisen syömisen ja tekemisen erilaiset vaikutukset pystytään biologisesti perustelemaan ja osoittamaan mistä se niiden erilainen vaikutus sun kehon toimintakunnolle johtuu. Kyse ei ole markkinointiväitteistä (niitä on hyvä rajoittaa), vaan oppikirjatason tosiasioista, joiden kieltäminen nyt vaan on tyhmää.

Voitaisko me isompana laumana oppia takaisin terveellisiin tapoihin?

Voisiko useammalla meistä olla se ns. foliohattu päässä? Minä olen ymmärtänyt, että foliohattua käyttävät ajattelevat ihmiset. Foliohatun alla mietitään asioita useammasta näkökulmasta ja vähän pidemmällä aikajänteellä. Foliohatun alla tapahtuu kaikki se mikä muuttaa maailmaa ja siellä syntyy kaikki se, mikä tulevaisuudessa on kaikkien tietämää faktaa.

Voisiko kaikilla olla omat foliohatut?

Voitaisiinko tulevina aikoina hymyillä enemmän?

Voitaisiinko arvostaa enemmän elämistä?

Voitaisiinko opetella kasvattamaan porkkanoita tai
voitaisiinko tuoksutella enemmän kukkien tuoksua ja
voitaisiinko ihastella enemmän elämän ihmeitä?

Voitaisiinko elää enemmän ja suorittaa vähemmän?

Voitaisiinko olla passiivisesti palaamatta siihen normaaliin, joka toi meidät tähän?

Voitaisiinko tiedostavasti tehdä omasta (ja samalla koko planeetan) elämästä parempi paikka jatkossa?

Unelmientoteuttajan Facebook sivut

Unelmientoteuttajan nettisivut

 

 

Vastaa